Multian Heikki Hokkasella oli kahdeksan lasta, joista seuraavassa hieman luonnehdintaa nuoremmille jälkipolville lyhyesti (Lähde: Hokkaset hiippanokkaset, toim. Päivi Ilmarinen 1995):
Heikki Heikinpoika Hokkanen (s. 20.3.1858- k. 29.7.1919) asui ensin 20-vuotiaasta Hokkasella, vuodesta 1884 puolisonsa Amanda Joonaantytär Murdenin (1859-1925) kotitalossa Uitamolla, vuodesta 1898 jälleen Hokkasessa.
Heikki oli puolisoista kuuluvampi osapuoli. Hokkasen isäntäväki uskoi työhön ja vaati sen kunnollista suorittamista lapsiltaan ja palvelusväeltään. Isäntä piti jöötä talossa, häntä toteltiin ja hän oli tarkka rahasta. Naisen työpanokselle hän antoi suuren arvon. Amanda Hokkanen tunnettiin ystävällisenä, vieraanvaraisena ja helläluonteisena ihmisenä.
Heikki oli talollinen ja liittyi osakkaaksi vuonna 1894 perustettuun isäntien yhdistykseen, Multian höyrymeijeriosakeyhtiöön, hän oli vaivasihoitolautakunnan esimies, kuului säästöpamkin isännistöön vuodesta 1902 ja oli karjantarkkailulautakunnan jäsen vuodesta 1915.
Lapsia 11: Edvin 1880, Elina Amanda 1882-1886, Alma 1884, Urho 1887, Hilja 1889, Uuno 1895, Tyyne 1898, Paavo 1900, Anna 1903, Johanna 1906 ja Enni 1908
Lapsenlapsia: 44
(Alkuperäinen teksti: Raija-Liisa Tinkala)
Hanna Kivi-Mannila (s. 31.5.1860- k. 6.3.1924) oli kahdesti naimisissa, ensin Matti Järvenpään kanssa, joka halvaannuttuaan antoi nuorelle vaimollen eron v. 1883. Toinen puoliso oli Keuruulta, Manniskylän Kivi-Mannilan nuori isäntä, josta kehittyi aikaansa seuraava, pitäjän yhteisiin asioihin ja luottamustoimiin osallistuva , maanviljelyssä edistyshaluinen ja kokeileva talonpoika.
Hanna oli toimelias ja taitava emäntä, kankaankuutoja ja kasviväreillä värjääjä. Luonteeltaan hän oli rauhallinen ja kärsivällinen ja osasi ohjata palvelusväkeä työntekoon sekä opiskelun kautta itsensä kehittämiseen. Omat lapsensa Hanna koulutti kansakoulun lisäksi jossain muussakin koulussa.
Lapsia 9: Signe 1885, Aarne 1887, Werner 1889, Senja 1890, Arho Aksel 1891-1893, Iina Elina 1892, Uuno 1893, Arho Herman 1895, Vieno 1897 ja Antti 1905.
Lapsenlapsia: 17
(Alkuperäinen teksti: Helna Kallio-Mannila)
Stiina Wilhelmiina Koskinen (s. 23.11.1862 – k. 30.8.1917) suostui jämsäläisen hevosmiehen Alfred Koskisen kosintaan Stiinan tulevan lankomiehen toimittua puhemiehenä 1892. He asuttivat Jämsän Vanha-Olkkolaa vuoteen 1928, jolloin tyttäret Silpa, Katri ja Hanna ottivat tilanhoidon hyvin seurauksin hoitoonsa.
Stiinan myötä Hokkasen suvusta seuraavalle sukupolvelle periytyneitä luonteenpiirteitä ovat käsityötaiito, ahkeruus, sisarusrakkaus sekä maatalous- ja karjatalousharrastus.
Lapsia 8: Silpa 1893, Katri 1896, Enne 1898, Rauha 1900, kaksoset Hanna ja Signe 1901, Aaro 1905-1910, Bertta 1909.
Lapsenlapsia: 9
(Alkuperäinen teksti: Liisa Mennala)
Juho Emil Hokkanen (s. 25.4.1865- k. 18.4.1944) oli rehellinen ja työteliäs sekä rohkea mm. liiketoimissaan ja kaikessa uuden kokeilussa. Juho Emilillä oli kuuntelemisen taito, hän kuunteli myös lapsiaan. Myös häntä kuunteli koko kyläkunta: ”Emil Markkula on näin sanonut ja sen sillä siisti!” Hän oli hyvä ihmistuntija ja oikeudenmukainen, oikeuksista kiinni pitävä.
Puolisonsa Matilda Pihlajamäen kanssa avioiduttiin kolmoishäiden merkeissä yhdessä Juhon siskojen Amandan ja Stinan kanssa 1892. Pariskunta asui ensin Hokkasella ja vuodesta 1895 ostamassaan Markkulan talossa.
Juho Emil oli intohimoinen maanviljelijä, hän aloitti mm. ensimmäisenä paikkakunnalla heinänviljelyn. Markkulan saha sai alkunsa, kun v. 1921 Juho Emil tarjosi puita Serlachiukselle ja puun hinnasta ei päästy sopuun. Juho päätti sahata puunsa itse ja hankki Hankkijalta 13 hv:n höyrykoneen sahoineen, raameineen ja kantteineen. Juho suunnitteli talonsa talouden yhdessä vaimonsa kanssa, mutta sahan osto oli Juho Emilin oma päätös. Juho Emil valittiin Multian valtuustoon vuonna 1909 tilallisten edustajana ja hän toimi valtuuston puheenjohtajana. Lisäksi hän toimi Multian osuusmeijerin hallituksessa ja Keski-suomen maanviljelysseuran johtokunnassa. Hän myös luki lääkärikirjaa ja jakoi mielellään siitä uutta oppia koko kylälle. Juho jäi kuollessaankin haaveilemaan tulevaisuudesta: tehtaasta Petäjävedelle.
Lapsia 6: Katri 1894, Lauri 1898, Venne 1900, Mauno Eelis 1903, Pauli 1906, Uuno Johannes 1910
Lapsenlapsia: 24
(Alkuperäinen teksti: Aulikki Kallio)
Iida Multamäki (s. 15.11.1867-k. 27.8.1949)
Puolisonsa Herman Multamäen kanssa Iida asui 8 vuotta Ähtärinrannan Ollikkalassa kunnes Hermannin levoton ja utelias luonne sai heidät muuttamaan useasti, vuonna 1898 Keuruun Viinikkaan, vuonna 1915 Petäjäveden Kintauden Kortelahteen, Jyväskylän maalaiskunnan Mäntylään, ja lopulta Keuruulle Rientolaan. Iida muutti vielä puolisonsa kuoleman jälkeen Viljo-poikansa taloudessa Hämeenkyrössä, Nurmijärvellä ja Iitissä.
Iida oli aikaansa seuraava, moderni ihminen. Iida osasi pitää talouden ohjakset kireällä, joten suuri perhe tuli Mäntylän pienelläkin tilalla toimeen.
Lapsia 13: Senja 1891, Tyyne 1892, Rauha 1894, Vilho 1895-1900, aune 1897, Vieno 1899, Varma 1901, Viljo 1902, Aino 1904, Paavo 1905, Lauri 1907, Aarne 1910, Laina 1912-1913
(Alkuperäinen teksti: Hanna Tolppa)
Amanda Somppi (s. 3.10.1870- k. 25.10.1955)
Amanda avioitui Evert Sompin kanssa v. 1892 Multian Hokkasella ja muutti heti avioiduttuaan Pihlajavedelle Sompin taloon talon emännäksi.
Amanda harrasti kudontaa ja käsitöitä ja oli luonteeltaan hiljainen, ystävällinen, vieraanvarainen ja hyvä ihminen. Suuren perheen hoito vaati Amandalta tarmokkuutta ja ahkeruutta. Miehensä Evert, jota pidettiin leikkisänä ihmisenä kuului kunnallisiin luottamusmihiin ja toimi Suomi yhtiön piiriasiamiehenä.
Lapsia 8: Viivi Elisabet 1893, Tyyne Agnes Adeline 1895, uuno Henrik 1897, Ilma Maria 1898, Aune Amalia 1901, Onni Veli 1903, Jenny Edla 1904 ja Lauri Matias 1906.
Lapsenlapsia: 10
(Alkuperäinen teksti: Aune Heikkinen)
Lyydi Karoliina Karhumäki (s. 20.5.1873-k. 21.3.1950)
Lyydi avioitui Kalle Artturi karhumäen kanssa ja asettui nuoreksi emännäksi Multian Sahrajärven kylän karhumäen taloon. Myöhemmin hän hoiti emännyyttä Saarijärven Kotalahdessa v.19112-1918, Jyväskylän maalaiskunnan Keljon Karhumäessä v. 1918-1932 palatakseen 66-vuotiaana Multian Karhumäkeen poikansa Pentin talouteen.
Lyydi oli luonteeltaan mm. hyväluonteinen, oikeudenmukainen ja sovinnollinen, omasi tahdonvoimaa, hyvähermoinen sekä ei koskaan suuttunut. Poikansa Niilo luonnehtikin äitiään kirjassaan Karhunahas, että ”äiti taipui kuin pihlaja, mutta ei katkennut”. Artturi-Isä taas ”oli kuin honka, joka ei taivu ennen katkeamistaan.” Lyyd oli emäntänä cvieraanvarainen ja erinomaisen taitava kädentaitoa vaativissa töissä.
Lapsia 6: Toini 1900, Niilo 1902, Pentti 1904, Valto 1905, Uuno 1914, Aili 1916-1922.
Lapsenlapsia: 19
(Alkuperäinen teksti: Marjatta Karhumäki)
Erik Viktor Hokkanen (s. 5.5.1876- k. 6.12.1945)
Erik Viktor eleli Multian Hokkasen vinttikamarissa osallistuin talon töihin kunnes Ida Linna Multian Linnan kylältä tuli kuvioihin. He avioituivat v. 1920 ja asuivat ensin Heikkalassa, kunnes muuttivat Jyväskylän maalaiskuntaan ostamalleen Karhujärven rappiotilan osalle. Vihtori joutui heti käräjäoikeuden päätöksellä naapurin konkurssipesän hoitajaksi, mikä aiheutti päänvaivaa rappiotilan kunnostamisen lisäksi.
Vihtori oli edelläkävijä paikkakunnalla;mm. otti ensimmäisenä apulannat käyttöön. Vihtorin eläessä hinkaloissa pitit olla kahden vuoden siementarve ja kaikessa oltiin omavaraisia. Luottamustehtäville Vihtori sanoi jyrkän ein. Luonteeltan Vihtori oli rauhallinen ja harkitsevainen, taloudellinen ja sivuunvetäytyvä tarkkailija.
Lapsia 3 : Rauha 1921, Saara 1925, Laina 1927
Lapsenlapsia: 3
(Alkuperäinen teksti: Marjatta Heikkinen)
Tekstin lyhennys: P.Lampinen
Ei vielä kommentteja